VENÄJÄLLÄ JA NEUVOSTOLIITOSSA OPISKELLEIDEN 2. KANSAINVÄLINEN FOORUMI Moskova 1.-3.10.2007
Osallistujan mietteitä

Foorumi-2007 pidettiin Moskovassa arvovaltaisissa puitteissa: avajaiset Liittojen talon pylvässalissa, avajaisistunnossa paikalla varapääministeri Medvedev, ulkoministeri Lavrov, puheenjohtajana opetusministeri Fursenko ... Osallistujajoukkokin oli aika arvovaltaista: entisiä ministereitä ja nykyisiä kansanedustajia, tieteen, taiteen, liike-elämän edustajia yli sadasta maasta, yhteensä lähes 700 henkeä, kaikki aikanaan Neuvostoliiton ja Venäjän korkeakouluissa opiskelleita ja niistä valmistuneita. Osallistujia kohdeltiin kuin valtiovieraita. Me olimme tervetulleita ja isännät sanoivat olevansa meistä ylpeitä. Kokouksen järjestelyihin ja vieraiden vastaanottoon oli selvästi käytetty melkoisesti aikaa ja varoja. Foorumista kerrottiin päivittäin televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä.

Mistä tällainen huomio entisten ulkomaalaisopiskelijoiden asioihin? 1950-luvulta lähtien noin 600 000 ulkomaalaista on opiskellut Neuvostoliiton ja Venäjän korkeakouluissa. Monet heistä ovat omissa maissaan tavallaan Neuvostoliiton ja Venäjän korkeakoulujen edustajia, asiantuntijoita ja aktiivisia maiden välisten suhteiden kehittäjiä. Neuvostoliiton aikaan tällä oli suuri merkitys neuvostotieteen ja koulutuksen saavutusten propagoinnissa maailmalla. Nykyaikana entisten opiskelijoiden aktiivisuudella voisi olla Venäjän kannalta käytännöllisempääkin merkitystä.

Suurimillaan ulkomaisten opiskelijoiden määrä Neuvostoliitossa oli 1980-90 luvulla, enimillään toistasataa tuhatta. Nykyisin ulkomaalais- opiskelijoiden osuus kaikista opiskelijoista on Venäjän korkeakouluissa selvästi pienempi kuin esimerkiksi Saksassa tai monessa EU-maassa. Vanhat yhteistyösopimukset ja opiskelijavaihdon kanavat murtuivat Neuvostoliiton särkyessä eikä nykyisistä opiskelumahdollisuuksista ole laajasti tietoakaan. Neuvostoliiton korkeakouluissa opetus oli opiskelijoille valtioiden tai järjestöjen välisten vaihtosopimusten perusteella ilmaista. Nykyisin opiskelu on maksullista, elinkustannukset Venäjällä nousseet, opiskelijoiden elintaso jäänyt jälkeen ja turvallisuus horjunut. Yliopiston perustutkinnon opiskelu nyky-Venäjällä ei ole enää yhtä kiinnostava vaihtoehto kuin aikaisemmin. Mahdollisesti perustutkintojen suorittaminen ulkomailla on muutenkin maailmassa vähentynyt ja sitä korvaamaan on tullut lyhytaikaisempi opiskelijavaihto.

Toisaalta, korkeakoulutuksen järjestämisestä on tullut kansallista ja kansainvälistä liiketoimintaa. Monessa maassa uusia (yksityisiä) korkeakouluja syntyy kuin sieniä sateella. Maailman johtavat korkeakoulut perustavat filiaalejaan ulkomaille, myös Moskovan yliopisto on tekee tätä. Venäjälläkin korkeakoulut joutuvat itse hankkimaan rahoitusta opetuksen ja tutkimuksen järjestämiseen. Kerätäkseen lukukausimaksuja ja muita tuloja niiden pitäisi hankkiutua kilpailukykyisiksi maailman opetusmarkkinoilla. Opetuksen laadun ja opiskeluolojen parantaminen olisi siksi välttämätöntä. Tämä taas ei liene nykymaailmassa missään mahdollista yksin oman maan voimiin ja perinteisiin nojautuen, ei edes Venäjän kokoisessa maassa. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, tutkija- ja opiskelijavaihtoa, yhteisiä hankkeita ja niihin haettavaa (ulkopuolista) rahoitusta. Entiset opiskelijat voisivat edistää kaikkea tätä, jos heidän yhteytensä opinahjoihinsa toimisivat hyvin. Ehkä siksi isäntämme arvelevat, että meistä pitää pitää huolta, ylläpitää yhteyksiä ja palauttaa katkenneita suhteita. Tässä lienee Foorumin korkeakoulupoliittinen merkitys Venäjälle.

Olemme kiitollisia aikanaan Neuvostoliitossa saamastamme opista ja kokemuksesta, mutta riittääkö kiitollisuus syyksi toimia kapitalistisen nyky-Venäjän tieteen ja korkeakoulutuksen kehittämisen puolesta? Monet meistä lähtivät Neuvostoliittoon opiskelemaan aatteellisista syistä. Menimme tutustumaan ensimmäisen sosialistisen maan kokemukseen oman alamme kannalta. Joskus saatoimme joutua huomaamaan, että juuri tällä alalla tai tässä korkeakoulussa neuvostotiede ei kaikessa ollutkaan maailman edistyneintä, että resursseja oli vähän, tutkimus ja opetus alan valtavirrasta syrjässä, tutkijat ja opettajat epäolennaisten yksityiskohtien näprääjiä, tahtoen tai tahtomattaan. Me olimme valmiita etsimään yhdentekevyyden keskeltä valonpilkahduksia ja todellisia saavutuksia, ottamaan niistä selvää ja tekemään niitä tunnetuksi.

Nyt, kun aatteellista lähtökohtaa ei enää ole, meillä on oikeus odottaa että tutkimusyhteistyö edistäisi kunkin alan kehitystä sekä meillä että Venäjällä. Rahoitusvaikeuksien keskellä monet Venäjän korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat kehittäneet lyhytnäköisiä rahastusmenetelmiä opetuksen, tutkimusaineistojen ja menetelmien alalla. Niiden sijaan tarvitaan yhteistutkimuksia ja yhteisiä hankkeita, joiden toteutukseen voidaan yhdessä hakea kansainvälistä rahoitusta. Yhdessä voidaan osallistua eurooppalaisiin ja kansainvälisiin tutkimusohjelmiin. Suomen ja Venäjän välillä tällaisesta monimuotoisesta ja monenkeskisestä yhteistyöstä on paljon hyviä kokemuksia.

Yhteistyö edistää korkeatasoista tutkimusta, joka taas on tieteellisen opetuksen perusta. Foorumissa tieteellisen opetuksen ja perustutki- muksen merkityksestä puhui erityisesti Moskovan yliopiston rehtori Viktor Sadovnitsi. Moskovan yliopisto näyttääkin viime vuosina ottaneen melko harppauksen kohti nykyaikaa. Yliopisto on avannut yhteistyössä yritysten kanssa uusia (maksullisen opetuksen) korporatiivisia tiedekun- tia. Uusille ja vanhoille tiedekunnille on rakennettu uusia taloja ja tiloja, modernisoitu tutkimus- ja opetuslaitteistoja, jopa laukaistu omia satel- liitteja avaruuteen. Kuitenkin yliopiston tutkijoiden ja opettajien palkat laahaavat edelleen tavattoman kaukana yritysmaailman palkoista. Edel- leen suuri osa valmistuneista siirtyy töihin ulkomaille tai liikemaailmaan. Jotkut vanhat tutkijat jatkavat eristynyttä näpertelyään epäolennaisissa asioissa tai käyttävät aikansa paperien siirtelyyn. Tällä tavalla Venäjällä opetukseen käytetyistä resursseista suuri osa häviää vieraisiin taskuihin. Tilanne lienee vielä hankalampi syrjäisemmissä yliopistoissa.

Suomen korkeakoulut eivät peri lukukausimaksuja, mutta Venäjällä ja muissa maissa maksuja pidetään hyväksyttävinä. Jos koulutusta myydään, perustutkintoa suorittavilla opiskelijoilla lienee oikeus odottaa vastinetta rahoilleen: oikeudenmukaista ja selkeää valintajärjestelmää, hyvää opetusta, kunnollisia asumis- ja elinoloja, mahdollisuutta osallistua sosiaaliseen elämään Venäjällä ja pitää yhteyttä kotimaahan.
jatkuu tästä...