Ajankohtaista
Valokuvia
Arkisto
Yhdistys
Muisteloita
Linkkejä

VENÄJÄLLÄ OPISKELLEET FOORUMISSA MOSKOVASSA 2003

Uskallan väittää, että harva suomalainen rivitutkija on ollut läsnä yhtä kansainvälisessä seminaarissa kuin allekirjoittanut toukokuun puolivälissä. Tapahtumapaikka oli helteinen Moskova (+25 - +30), jonne oli kutsuttu koolle 14.-16. toukokuuta 2003 Neuvostoliitossa ja Venäjällä opiskelleiden Kansainvälinen Foorumi. 10-henkinen suomalaisvaltuuskunta edusti Neuvostoliitossa ja Venäjällä opiskelleiden yhdistystä (NVOY). Meidän lisäksemme hotelli Rossijan käytävillä ja Moskovan keskustan eri kokoustiloissa vaelteli arviolta 800 muutakin ulkomaalaisedustajaa, yhteensä 120 eri maasta. Erillisiä työryhmiä oli vain viisi kappaletta, joten väkeä niihin riitti niin paljon että puheenvuoroista sai tosissaan tapella! Onneksi 20 vuotta järjestömme puheenjohtajana toiminut Sirkka-Liisa Lindqvist osasi kyllä luotsata porukkaamme kunnialla myös arvovaltaisessa ministeri- ja poliitikkoseurassa!

Huomattava enemmistö Foorumissa mukana olleista oli tullut Moskovaan Afrikasta, Aasiasta ja myös Latinalaisesta Amerikasta - maista, joihin muinainen Neuvostoliitto piti yllä kansainvälisen solidaarisuusajattelun värittämiä kulttuuri-, tiede- ja sotilaallisiakin suhteitaan erityisesti 1960-, 70- ja 80-luvuilla. Täytyy myöntää, että näiden ns. kehitysmaina usein tunnettujen valtioiden venäjää osaava sivistyneistö oli kavunnut monessa mielessä statukseltaan paljon korkeampiin asemiin kuin Suomea Moskovassa nyt edustaneet elokuvantekijät, venäjän kielen opettajat, museoihmiset ja yliopistotutkijat yms. Suurin Neuvostoliitossa opiskelleiden suomalainen ammattiryhmä - lääkärit - ei ollut delegaatiossa mukana.

Mutta ei hätää - eri maiden hallitusten jäsenten, poliitikkojen ja professoreiden kanssa sukkuloidessa oli peräti hauska kerrankin huomata kaikkien maiden "proletaarien", afrikkalaistenkin, haastavan keskenään venäjää. Liikuttavia vanhojen tuttujen tapaamisiakin oli kohdallani ainakin pari - Leningradin opiskelijaporukoissa 1970-luvulla vaikuttanut mosambikilainen insinööri ja Leningradin valtionyliopiston historiallisessa tiedekunnassa vähän minua nuorempana aloittanut naistutkija Dominikaanisesta tasavallasta.

Foorumin kävi avaamassa Leningradin valtionyliopiston ulkomaalaisosastossa aikoinaan työskennellyt judo- ja sambomestari - Vladimir Vladimirovitsh Putin. Gospodin President oli löytänyt USAn ulkoministerin, Colin Powellin vierailukiireissä aikaa lähes kokonaisen iltapäivän - toimien myös "riviedustajan" roolissa (tosin puhemiehistössä istuen) eräiden puheenvuorojen kommentaattorina. Putin näytti olevan varsin hyvin selvillä siitä valtavasta ulkomaalaisopiskelijamäärästä - yli puoli miljoonaa! - joka kulutti korkeakoulujen penkkejä Neuvostoliitossa ja myös niistä eri tieteenaloista, joita neuvostokautena opiskeltiin. Markkinatalous-Venäjällä hän tietysti näki tätä nykyä kehittämisen arvoisena erityisesti kauppaan, talouteen ja turismiin liittyvän opiskelijavaihdon. Venäjä halusi Foorumin kautta selvästi tuoda esille myös sen, että maa on edelleen tieteen ja taiteen suurvalta, joka toivoo saavansa yhä sankempia joukkoja, myös maksavia ulkomaalaisnuoria yliopistoihinsa.

Emme päässeet ihan lähietäisyydelle Venäjän valtiollista huippua, "vain" n. 20-30 metrin päähän, mutta ystävyysseuratoiminnassa ja kansainvälisessä opiskelijavaihdossa pitkään vaikuttaneen Duma-edustajan, naiskosmonautti Valentina Tereshkovan kautta Putin sai luettavakseen myös vastikään Joensuussa venäjäksi ilmestyneen urheiluraportin nimeltä "Fizkultura i sport v Russkoi Karelii" (Itkonen, Hannu & Stranius, Pentti - 2003), jonka sivulla 26 Gospodin President tulee mainituksi nimenomaan erikoisen sambopainin harrastajana.

Kansainvälisessä Foorumissa oli melkoisen nostalginen fiilis - osin siksi että useimpien delegaatioiden keski-ikä oli viidenkympin tienoilla. Aasian maista poissaolollaan loisti Kiinan delegaatio, joka ei päässyt (tai jota ei päästetty?) Venäjälle SARS-epidemian vuoksi. Delegaation alustuksen luki kuitenkin Moskovassa asuva kiinalainen ex-opiskelija. Paljon keskusteltiin myös kansainvälisestä politiikasta , mm. Irakin sodasta ja eri maissa sijaitsevien Venäjän tiede- ja kulttuurikeskusten roolista Venäjällä opiskelleiden toiminnallisina keskuspaikkoina. Myös hauskoja anekdootteja kuultiin kun alustajat tekivät välillä tahattomia kielivirheitä jo unohtuneella venäjällään. Niinpä eteläafrikkalainen ministerikin päätti puheenvuoronsa sanoilla, jotka herättivät hilpeyttä avajaisistunnossa: "Aion nyt lopettaa itseni, mutta sitä ennen vielä pari sanaa...".Tarkoitus oli kai sanoa: "Aion nyt lopettaa puheenvuoroni...".

Foorumi oli vähän turhankin juhlava ja sitä kritisoitiin myös kehnoista työjärjestelyistä. Eri tieteenalat hukkuivat julistavan politiikan ja kansainvälisen solidaarisuuden huutokuoroon eivätkä esim. Eurooppaa edustaneet maat saaneet omasta mielestään riittävästi ääntään kuuluviin. Tämä alueellistumisen syventäminen ja nimenomaan omien, Venäjällä opiskelleiden eurooppalaisten ongelmien käsittely jatkossa puhutti myös suomalaisedustajia. Oli jo alustavaa keskustelua siitäkin, että Helsinki voisi olla jatkossa Venäjällä opiskelleiden eurooppalaisten oman alueellisen foorumin kokoontumispaikka.

Mutta aika tietysti näyttää, minkälaiset tulevat olemaan uudet yhteistyömuodot tiede- ja korkeakoulupolitiikan alueella Venäjän asettuessa tässäkin mielessä yhä selvemmin osaksi lännen talousjärjestelmää ja yrittäessä integroitua Eurooppaan päin.
Pentti Stranius

Venäjä-tutkija
Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos